Kirjojen säätiö

Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön päätti jo aivan toimintansa alkuvuosina perustaa oman tieteelllisen julkaisusarjan, joka käynnistyi vuosien 1953-54 vaihteessa. Säätiön ensimmäisen toimintakertomuksen 1950-53 mukaan ”siinä tullaan julkaisemaan paitsi säätiön oman tutkimusosaston  myös muiden kotimaisten väkijuomakysymyksen tutkijain tieteellisiä teoksia”. Säätiön ”omalla tutkimusosastolla” tarkoitettiin ilmeisesti säätiön tutkimusohjelmaan kuuluneita monivuotisia hankkeita eikä esimerkiksi Alkon Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tai Fysiologisen laboratorion julkaisuja. Näillä molemmilla oli myöhemmin omat selostesarjansa. 

Säätiö siis ryhtyi kirjankustantajaksi, jonka julkaisujen myynti tapahtui myöhemmin Suomessa Akateemisen kirjakaupan ja maailmalla yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston keskuksen ”Center of Alcohol Studies” kautta. Kirjoilla oli suuri merkitys säätiön tutkimustulosten tunnetuksi tekemisessä ja kirjasarja keskittyi säätiön alkuvuosikymmeninä sen tutkimusohjelmassa mainittujen keskeisten hankkeiden raportointiin. Kirja oli usein näiden hankkeiden loppuhuipentuma.  Apurahansaajien julkaisufoorumit olivat pääosin muualla ja kirjasarjassa on vain vähän heidän julkaisujaan. 

Vuonna 1956 ilmestyi ensimmäinen raportti A-klinikaksi kutsutun, säätiön aloitteesta kehitetyn hoitomuodon toiminnasta.

Kirjasarja suunnattiin alun alkaen sekä kotimaisille että kansainvälisille markkinoille. Suomenkielisiä kirjoja oli 1950- ja 1960-luvulla noin puolet kaikista, myöhempinä vuosikymmeninä selvästi vähemmän.  Kirjasarja lopetettiin vähitellen 2000-luvulla, kun kirja oli menettänyt asemansa tieteellisen julkaisemisen keskeisenä välineenä ja kun säätiön kirjojen ostaminen oli käytännössä käynyt vaikeaksi.  Siihen mennessä oli ilmestynyt 47 numeroitua nimikettä, joista siis yli puolet englanniksi. Joukossa oli myös muutama julkaisu, jotka ilmestyivät sekä suomenkielisinä että englanninkielisinä laitoksina. 

2010-luvulla säätiö ryhtyi toimiin kirjasarjan teosten saattamiseksi digitaaliseen muotoon ja helpommin saataville. Tähän mennessä digitoidut kirjat samoin kuin koko kirjasarjan kattava luettelo ovat luettavissa Alkoholitutkimussäätiön kotisivuilla (www.alkoholitutkimussaatio.fi/julkaisut/arkisto/). Alla olevassa tekstissä viitataan kirjasarjassa esiintyviin kirjoihin niiden numerolla sarjassa ja sarjan alkupäässä sekä myöhemmin tarpeen mukaan myös kirjoittajien nimillä.  

1950-luku: Suuria kirjoja uudistuksista ja menetelmistä

Säätiön kirjasarjan kolme ensimmäistä nidettä olivat kaikki ensimmäisen tutkimusohjelman hankkeiden loppuraportteja ja myös tekijöidensä väitöskirjoja: Sakari Sariolan (1954) Lappi ja väkijuomat, K.E. Lanun (1956) Poikkeavan alkoholikäyttäytymisen kontrolli eli niin sanottu ostajaintarkkailututkimus sekä Pekka Kuusen (1956) Alkoholijuomien käyttö maaseudulla. Kaikista näistä tehtiin heti vähän lyhennetyt englanninkieliset versiot. Lanun ja Kuusen kirjoilla oli myös selvä alkoholipoliittinen tavoite: antaa pohjaa uudistuksille. Ostajaintarkkailujärjestelmästä luovuttiinkin pian, mutta maaseudun alkoholimyymälät saivat odottaa todellista tulemistaan 1960-luvun lopulle. Ensimmäiseen julkaisuaaltoon kuului myös tutkimusohjelman niin sanottuun humalatutkimushankkeeseen perustunut teos alkoholijuomien fysiologisista, neurologisista ja psykologisista vaikutuksista (julkaisusarjan nro 4; Takala ym. 1957). Lisäksi ilmestyi ensimmäinen raportti A-klinikaksi kutsutun, säätiön aloitteesta kehitetyn hoitomuodon toiminnasta (5; Alkoholipotilas hoidossa, 1956)

1950-luvun loppupuolella ilmestyivät ensimmäiset raportit säätiön piirissä voimakkaasti kehitettyjen tilastollisten monimuuttujamenetelmien perusteista ja soveltamisesta.  Säätiö nousi tällä alueella muutamaksi vuodeksi johtavaan asemaan Suomessa (6 ja 7; Markkanen 1957, Ahmavaara ja Markkanen 1958).  Vuonna 1959 ilmestyi säätiön silloisen sihteerin Kettil Bruunin väitöskirja (9; Bruun 1959), josta siitäkin tuli oman alansa, pienryhmätutkimuksen, klassikko. Erikoisen kahtia jaetun julkaisun numero 8 ensimmäisenä osana oli Erkki J. Immosen tutkimus alkoholipolitiikasta ja lehdistöstä (Immonen 1958).

Voi myös mainita, että säätiö tuki rahoituksellaan Pekka Kuusen (1952) kirjoittaman laajan, kokoavan yleiskatsauksen Väkijuomakysymys kirjoitustyötä; kirja ilmestyi toisen kotimaisen kustantajan julkaisemana.  Kaiken kaikkiaan säätiön ensimmäisen vuosikymmenen kirjatuotanto kertoo tutkimusohjelmien määrätietoisesta loppuun viennistä, jossa hyväksyttiin se, että tutkimusten valmistuminen saattoi kestää vuosia.  Vasta 1970-luvulla todettiin, että tällainen kirjatuotanto voi olla liian hidas julkaisumenetelmä ainakin politiikkaprosessien tarpeisiin.       

1960-luku: Vähän kirjoja uudistuksia odotettaessa

1960-luvulla säätiön julkaisutoiminnan tahti laantui hieman, ehkä osittain siksi, että vuonna 1969 toteutunut alkoholilain ja keskiolutlain uudistus vaativat uudistuksen seurannan valmistelutöitä myös tutkimuspuolella. Vuosikymmenen alussa ilmestyivät ensimmäiset kansainvälisten yhteishankkeiden raportit, tutkimus niin sanotun Jellinekin kaavan soveltamisesta (nro 8/2, Bruun ym. 1960) sekä yhteispohjoismaisen nuorisotutkimuksen raportti (12, Bruun ja Hauge 1963).  Samoille vuosille osui Bruunin ja Markkasen tutkimus Onko alkoholismi parannettavissa (11, 1961), joka kokosi A-klinikkatutkimuksen tulokset.

Kirjoilla oli suuri merkitys säätiön tutkimustulosten tunnetuksi tekemisessä. Kirja oli usein hankkeiden loppuhuipentuma.

1960-luvun kirjoista nousi yksi yhdeksi erikoisalansa klassikoista pitkäksi aikaa. Kysymys oli kaksostutkimuksesta, jolla selvitettiin alkoholin käyttötapojen periytyvyyttä (nro 14, 1966). Kaksostutkimuksen aineisto on ollut tutkimuskäytössä vielä 2000-luvullakin (Kaprio ym. 2019).  Kotimaiseksi klassikoksi taas nousi Aarni Nybergin ekonometrian väitöskirja Alkoholijuomien kulutus ja hinnat (nro 15, 1967). Vuosikymmenen lopulla julkaistiin myös psykiatriaan (13, 17 ja 19: Tähkä 1966; Kiviranta 1969; Achte ym. 1969) ja fysiologiaan liittyviä monografioita (nro 16, Ahlfors 1969).           

1970-luku: Kirjoja entistä laveammin  

Säätiön kirjasarjassa ilmestyi 1970-luvulla peräti 12 nimikettä.  Niistä viisi oli eri alojen väitöskirjoja (nrot 21, 28, 29, 30 ja 31) ja neljä kokoomajulkaisuja muun muassa fysiologisen alkoholitutkimuksen alalta (nrot 20, 23 ja 24).  Kahdestatoista kirjasta neljä oli suomenkielisiä, muut englanninkielisiä.  Mukana oli myös ensimmäinen avaus kehitysmaita koskevan tutkimuksen suuntaan (nro 22); tämä suuntaus vahvistui kirjasarjassa 1980- ja 1990-luvuilla. Samaan suuntaan vaikutti säätiön julkaisuhistoriassa harvinainen katsaus maailman alkoholituotantoa, kauppaa ja kulutusta koskevaan tilastopohjaan (nro 27), niin sanottu ”maailmanalkoholiprojekti”. Siitä sai alkunsa Maailman terveysjärjestön WHO:n maailmanlaajuinen alkoholin käyttöä ja sen seurauksia koskeva seurantajärjestelmä (Global Monitoring System on Alcohol and Health).     

Vasta 1970-luvulla todettiin, että kirjatuotanto voi olla liian hidas julkaisumenetelmä ainakin politiikkaprosessien tarpeisiin. 

Säätiön julkaisuhistorian merkkipaaluna voi pitää vuonna 1975 ilmestynyttä teosta Alkoholipoliitiikka – kansanterveydellinen näkökulma ja varsinkin sen englanninkielistä versiota (nrot 25 ja 26; Bruun ym. 1975 a,b). Teoksesta ilmestyi myöhemmin muiden kustantamana käännöksiä muillakin kielillä. Se muotoili myöhemmin kokonaiskulutusmallina tunnetun alkoholipoliittisen lähestymistavan perusteet.    

Katsaus maailman alkoholituotantoa, kauppaa ja kulutusta koskevaan tilastopohjaan käynnisti Maailman terveysjärjestön WHO:n maailmanlaajuisen alkoholin käyttöä ja sen seurauksia koskevan seurantajärjestelmän.

Alkoholitutkimussäätiön piirissä toimineet henkilöt olivat 1960- ja 1970-luvuilla aktiivisia julkaisijoita muuallakin. Pekka Kuusen klassikkoteoksessa 60-luvun sosiaalipolitiikka (Kuusi 1961) ei ole juuri merkkejä tekijänsä vahvasta roolista alkoholitutkimuksessa, vaikka Pekka Kuusesta väitellyt Erkki Tuomioja (1996,88-89) muistuttaa, että tuohon aikaan alkoholipolitiikkaa pidettiin jo sinänsä osana sosiaalipolitiikkaa.  Nuoremman polven nimi Klaus Mäkelä oli kirjoittajana mukana vuonna 1967 kohauttaneessa teoksessa Pakkoauttajat (Eriksson 1976). Kettil Bruun ja Antti Eskola (1969) julkaisivat vuonna 1969 oman huomiota herättäneen teoksensa Taloudellinen valta Suomessa.  Bruunin (1972, ruotsiksi 1974) laatima pohjoismainen alkoholikysymyksen kokoomajulkaisu Alkoholi: käyttö, vaikutukset ja kontrolli oli luonteeltaan yleiskatsaus ja tietolipas, joka julkaistiin kaupallisen kustantajan toimesta.  Bruun myös avasi myöhempiä uusia tutkimussuuntia kansainvälistä huumekontrollia käsittelevässä kirjassa (Bruun ym. 1978).  Pekka Sulkunen julkaisi vuonna 1985 lähes kaikissa korkeakouluissa ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialoilla vuosikymmeniä käytetyn oppikirjan Johdatus sosiologiaan (WSOY), josta ilmestyi useita eri laitoksia suomeksi ja ruotsiksi, uusin vuonna 1998.

1980-luku: Kansainvälisiä kirjoja

Juomatapatutkimukset olivat osa Alkoholitutkimussäätiön ohjelmaa 2000-luvun alkuun saakka, vaikka niiden toteutus tapahtui Alkoholipoliittisella tutkimuslaitoksella.  1980-luvulla säätiön kirjasarjassa ilmestyi kolme juomatapatutkimuksiin perustuvaa nimikettä (nrot 33, 34 ja 35), niistä yksi suomenkielisen kirjan käännös englanniksi. Väitöskirjoja oli päässyt sarjaan neljä (nrot 32, 33, 36 ja 38). Kirjojen aihealueissa näkyy muun muassa kehitysmaa-aiheen nousu (nro 38). Mukana oli myös kokoomajulkaisu alkoholismia koskevasta geneettisestä tutkimuksesta (nro 37).  

Kettil Bruunin ja Nils Christien huumepolitiikka koskenut teos Hyvä vihollinen (1984) herätti laajaa huomiota.

Säätiötä lähellä olevat tutkijat olivat samaan aikaan aktiivisia kirjanjulkaisijoita muuallakin. Kettil Bruunin ja Nils Christien huumepolitiikka koskenut teos Hyvä vihollinen (1984) herätti laajaa huomiota. Bruun oli mukana myös kansainvälistä psykofarmakakontrollia koskevassa hankkeessa (Bruun (toim.), 1982). Suomalaistutkijoiden panos oli vahva alkoholikontrollipolitiikan eri muotoja koskeneessa vertailevassa ISACE-tutkimuksessa (Mäkelä ym. 1981, Single ym. 1982.) Säätiön hankkeissa toimineita tutkijoita oli mukana myös oppikirjatyössä: esimerkkinä Kari Poikolaisen kirjoittajakumppaneineen laatima oppikirjan Apua alkoholiongelmiin (1985).  Alkoholitutkimuksessa vahvistunut kulttuuritutkimus näkyi sekin muiden kustantajien kirjatuotannossa (esim. Sulkunen ym. (1985): Lähiöravintola). 

1990-luku: Kirjasarja edelleen aktiivinen

Peräti viisi 1990-luvulla säätiön sarjassa ilmestyneistä kirjoista oli väitöskirjoja.  Niihin kuuluivat Anja Koski-Jänneksen teos, joka liittyi säätiön pitkään tukemaan kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (nro 41) sekä Juha Partasen teos Afrikasta ja alkoholista (nro 39) sekä kehitysmaateemasta myös Johanna Maulan väitöskirja (nro 43). Mukana on myös huumetutkimuksen yhdeksi kulmakiveksi noussut Pekka Hakkaraisen väitöskirja (nro 42). Säätiön pitkää juomatapatutkimuskiinnostusta jatkoi Timo Alangon tilastotieteellinen väitöskirja (nro 44). Vuosikymmenen lopulla ilmestyi säätiön ohjelmassa olleeseen AA-tutkimukseen liittyvä Ilkka Armisen väitöskirja (nro 45). Tästä luettelosta ilmenee, että julkaistuilla väitöskirjoilla oli yhteys säätiön tutkimusohjelmaan eivätkä ne olleet siitä irrallisia, vaikka tutkimusohjelma olikin jo muuttunut paljon väljemmäksi kuin 1950- ja 1960-luvuilla. 

Maailma muuttui eivätkä kirjasarjat pysyneet helpolla mukana.

1990-luvulla ilmestyi muiden tahojen kustantamana kaksi merkittävää julkaisua säätiön kansainvälisisistä yhteishankkeista. Vertailevan AA-tutkimuksen pääraportti Alcoholics Anonymous as a Mutual-Help Movement (Mäkelä ym. 1996) sai paljon kansainvälistä huomiota.  Vuoden 1975 ”Purppurakirjan” (nrot 25 ja 26) teemoja päivittänyt Alcohol and Public Policy Project (APPP) julkaisi vuonna 1994 raporttinsa, joka myös suomennettiin (Edwards ym. 1994, 1996) ja käännettiin 7 muulle kielelle.  Säätiön silloinen tutkimusjohtaja Klaus Mäkelä julkaisi vuonna 1990 paljon käytetyn artikkelikokoelman laadullisen tutkimuksen menetelmistä (Mäkelä 1990). Samaa kiinnostusta laadullisen tutkimuksen metodologiaan edusti myös Pekka Sulkusen ja säätiön sopimustutkijan Jukka Törrösen teos Semioottisen sosiologian näkökulmia vuonna 1997.

Vuoden 2000 jälkeen: Painopiste kirjasarjasta tieteellisiin artikkeleihin

Maailma muuttui eivätkä kirjasarjat pysyneet helpolla mukana. Sähköinen tietovallankumous vei kirjojen julkaisemiselta pohjaa, ja tiedemaailman ansioitumisperusteenakin kirjat menettivät merkitystään.  Alkoholitutkimussäätiön kirjasarjassa ilmestyi 2000-luvulla vain kaksi nimikettä. Näistä nimikkeistä toinen on säätiön ohjelmassa pitkään olleen kehitysmaatutkimuksen kokoomateos (nro 46) ja toinen siis toistaiseksi viimeinen säätiön sarjassa julkaistu väitöskirja (47; Weckroth 2006).

Aikaisempien kansainvälisten kokoomajulkaisujen aihepiiristä ilmestyi muiden tahojen kustantamina ajantasaisia kokoelmia. Tällainen oli esimerkiksi teos Alcohol: No ordinary commodity (Babor 2003, 2010). Tässä ei Alkoholitutkimussäätiöllä ollut toimeenpanoroolia, mutta säätiö tuki hanketta rahoittamalla työkokouksia. Pohjoismaiden alkoholijärjestelmien sopeutuminen EU-integraatioon sai tuoreeltaan analyysin Sulkusen kumppaneineen toimittamassa kokoelmassa Broken Spirits. Ideology and Power in Nordic Alcohol Control (NAD 2000), jonka osien rahoittamisessa ATS:lla oli keskeinen rooli.

Vielä vuonna 2019 ilmestyi tähän kokoomajulkaisujen joukkoon uusi jäsen, Pekka Sulkusen kumppaneineen toimittama kirja rahapeleistä (Sulkunen ym. 2019).  Siinä on kysymys saman tyyppisestä kansainvälisestä yhteishankkeesta kuin ”Purppurakirja” (Bruun ym. 1975) tai Alcohol: No Ordinary Commodity (Babor ym. 2003, 2010). Rahapelikirjan tuottamista Alkoholitutkimussäätiö oli tukenut rahapelitutkimusrahoituksesta.   – Jotkin säätiön tukemista tutkimuksista ilmestyivät muiden kustantamina ja saivat myös huomiota. Esimerkki tällaisesta on Satu Lidmanin (2015) tutkimus Väkivaltakulttuurin perintö. 

Yksi käytännön syy kirjasarjan hiipumisen oli kirjojen vaikea ostettavuus ja myytävyys, eikä paperikirjalla muutenkaan juuri ollut enää markkinoita.  Kohta oli myös lähes mahdotonta löytää säätiön vanhoja kirjoja edes kirjastoista. Tämän vuoksi säätiö päätti selvittää, miten ainakin keskeisimmät teokset voitaisiin digitoida ja tehdä helposti saataviksi. Työ vaati aikaa ja järjestelyjä, erityisesti kun jouduttiin selvittelemään kansainvälisten hankkeiden tekijänoikeuskysymyksiä vuosikymmenien päästä. Liikkeelle kuitenkin päästiin, ja vuonna 2020 joukko digitoituja kirjoja on jo luettavissa säätiön kotisivun kautta.