Jälkisana

Kysymyksiä

Mitä uutta ymmärrystä alkoholiin liittyvistä ilmiöistä Alkoholitutkimussäätiön rahoittama tutkimus on eri vuosikymmenillä tuottanut ja mistä aikaisemmista käsityksistä on haluttu silloin luopua?

Millainen on ollut alkoholi-ilmiöiden kuvaamiseen käytetty käsitteistö eri vuosikymmenillä?

Mitä ajattelutapoja alkoholiin liittyvistä ongelmista on esiintynyt säätiön piirissä rahoitetussa tutkimuksessa?

Mitä koulukuntia, tietokuplia ja käsityksiä oikeasta ja väärästä tiedosta on alkoholitutkimuksessa esiintynyt Suomessa ja kansainvälisesti?

Miten Alkoholitutkimussäätiön olemassaolo ja toiminta lopulta sijoittuvat Suomen alkoholiolojen ja –järjestelmien pitkään historialliseen kaareen?

Mikä on ollut eri tieteenalojen edustus Alkoholitutkimussäätiön rahoittamassa tutkimustyössä – miten monitieteisyys ja tieteidenvälisyys kehittyivät tai jäivät kehittymättä?

Onko pystytty tekemään synteesejä alkoholi-ilmiöitä koskevan tutkimustiedon pohjalta?

Keskeisiä tuloksia säätiön taipaleelta

Alkoholipoliittisten toimenpiteiden usein teknisluonteisia vaikutuksia alkoholin saatavuuteen, kulutukseen ja haittoihin on mahdollista mitata ja arvioida sekä etukäteen että jälkikäteen – ei millintarkasti, mutta usein hyvällä menestyksellä. Tässä työssä Alkoholitutkimussäätiön rahoittamalla tutkimuksella on ollut vuosikymmenien mittaan merkitystä ja näkyvänä tuloksena voidaan pitää 1970-luvulla muotoiltua alkoholin kokonaiskulutusmallia ja siihen perustuvien sääntelytoimien arviointia.

Juomatapatutkimukset olivat käynnistyessään 1960-luvun lopulla suuri menestystarina ja vakiinnuttivat asemansa vuosikymmeniksi keskeisenä alkoholitietopohjan osana.

Maailman muutos vaatii muuttuvia tutkimustapoja ja muutosten hitauden hyväksymistä. Tästä tarjoavat esimerkkejä juomatapatutkimukset ja käsitykset juomatapojen muuttumisesta. Juomatapatutkimukset olivat käynnistyessään 1960-luvun lopulla suuri menestystarina ja vakiinnuttivat asemansa vuosikymmeniksi keskeisenä alkoholitietopohjan osana. Vuoden 2000 jälkeen on käynyt jatkuvasti vaikeammaksi kerätä luotettavaa tietoa haastattelu- ja kyselymenetelmällä, ja uusien vaihtoehtojen etsintä on yksi tutkimusmaailman tehtäviä. Myös käsityksen juomatapojen muuttumisesta ja niiden vaikuttamisen mahdollisuuksista ovat vaihdelleet. Joskus on toivottu nopeitakin muutoksia ja uskottu niiden tuottamiseen julkisen vallan toimin, toisina aikoina on korostettu kulttuurin muutoksille tyypillistä hitautta ja todettu muutosten vaativan jopa sukupolvia toteutuakseen.

Alkoholin käyttöön ja käyttäjiin on kohdistunut eri aikoina erilaisia ja eritasoisia kontrollitoimia: valtiollista sääntelyä ja kurinpitoa, terveydenhuollon ja sosiaaliavun tai työpaikkojen, lähiyhteisöjen ja perheen sisäisiä. Näitä on hyvä tarkastella jatkuvasti kriittisellä otteella, hyväksymättä mitään toimintatapoja ikuisesti päteviksi. Tällä saralla Alkoholitutkimussäätiö on rahoittanut kymmeniä tutkimuksia.

Pelkästään lääketieteelliseen alkoholi-ilmiöiden ymmärtämiseen perustuva ajattelumalli ei ehkä ole riittävä, vaan tarvitsee rinnalleen sosiaali- ja käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ja kulttuuri-ilmiöiden tuntemusta.

Pelkästään lääketieteelliseen alkoholi-ilmiöiden ymmärtämiseen perustuva ajattelumalli ei ehkä ole riittävä, vaan tarvitsee rinnalleen sosiaali- ja käyttäytymistieteellistä ymmärrystä ja kulttuuri-ilmiöiden tuntemusta. Toisaalta lääketieteellisen ajattelumallin torjuminenkin näyttää pahasti liioitellulta reaktiolta. Säätiö on pyrkinyt pitämään molempia näkökohtia tasapuolisesti esillä tutkimusrahoituspäätöksissään.

Koe-eläintutkimuksen avulla on voitu saavuttaa merkittäviä edistysaskelia. Toisaalta koe-eläintutkimukseen on kohdistunut kritiikkiä varsinkin vuoden 2000 jälkeen ja on etsitty keinoja edetä myös muilla lähestymistavoilla. Koe-eläintutkimuksessa samoin kuin muutenkin biolääketieteellisessä alkoholitutkimuksessa on jatkuvasti kasvavana huolenaiheena tutkimuksen apuvälineisiin, koe-eläimiin ja apuaineisiin liittyvien kustannusten kasvu.

Tutkimukseen sisältyy usein myös toive lääkkeiden ja hoitokeinojen kehittämisestä läpimurroiksi, mutta kokemus opettaa olemaan toiveissa varovainen.

Biolääketieteellisen tutkimuksen jatkuva edistyminen avaa joka vuosi uusia näköaloja. 2000-luvulla alkoholiin liittyvä keskushermostoa, genetiikkaa ja sikiövaurioita koskeva tutkimus on ollut vahvasti esillä. Tutkimukseen sisältyy usein myös toive lääkkeiden ja hoitokeinojen kehittämisestä läpimurroiksi, mutta kokemus opettaa olemaan toiveissa varovainen.

Ihan viimeinen sana

Säätiön alkuperäinen nimi ”Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö” vääntyi jo alkuvuosina tutkijoiden piirissä leikkisään muotoon ”Väkijuomatutkimuksen kysymyssäätiö”. Tämä on tutkimusmaailmassa luonnollinen ajatuksen kulku: samalla kun tuotetaan vastauksia tutkimuskysymyksiin, nousee esiin uusia kysymyksiä, jotka voivat jopa kyseenalaistaa joitakin aikaisempia vastauksia tai nostaa vanhat kysymykset uudelleen esiin. Näin on käynyt Alkoholitutkimussäätiönkin pitkässä historiassa muutamaan kertaan. Näkyvin esimerkki viime vuosilta on 2000-luvulla virinnyt kriittinen keskustelu alkoholin kokonaiskulutuksen sääntelyyn perustuvan ajattelumallin pätevyydestä. Säätiöllä on 1970-luvulta alkaen ollut näkyvä rooli mallin kehittämisessä. Tämän kysymyksen taustalla on lisäkysymyksiä, esimerkiksi siitä, mitä ovat alkoholin haitat ja haittakustannukset ja onko myös mahdollista arvioida alkoholin käytön myönteisiä vaikutuksia ja antaa niillekin rahamääräinen arvio. Edelleen avoin on myös kysymys alkoholismin luonteesta sairautena ja ei-sairautena; siihen ei Alkoholitutkimussäätiönkään rahoittamissa tutkimuksissa ole sinänsä otettu kantaa.