Johdanto

Vuonna 2018 ilmestyi Allan Tiitan johtaman tutkimushankkeen loppujulkaisu Tieteen tukijoukot. Siinä kuvattiin yksityisten säätiöiden roolia tieteen ja korkeimman opetuksen kehittäjinä itsenäisen Suomen ensimmäisen vuosisadan aikana. Alkoholitutkimussäätiö (ATS) – alkuperäiseltä nimeltään Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö (VKTS) – mainitaan Tiitan tutkimuksessa kymmenisen kertaa.  ATS oli tutkimuksen mukaan 20 tärkeimmän tiederahoitussäätiön joukossa 1950-, 1970- ja 1980-luvuilla.  Tiitan tutkimuksen säätiökuvausten luettelossa ATS ja sen toiminta kuvataan seuraavasti (Tiitta 2018, 60):

ALKOHOLITUTKIMUSSÄÄTIÖ

Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö, myöhempi Alkoholitutkimussäätiö, perustettiin Pekka Kuusen aloitteesta vuonna 1950. Säätiön tarkoituksena oli tukea sellaista tieteellistä tutkimusta, jonka kohteena oli alkoholin käyttö yleensä sekä alkoholi yksilön ja yhteiskunnan ongelmana. Myös huumausainetutkimus kuului tuen piiriin. Säätiön tehtäväksi tuli koota alkoholitutkimuksesta kiinnostuneita ryhmiä, jotka valtiojohtoisen alkoholiyhtiön, Alkon, rahoituksen turvin saattoivat tutkimustuloksillaan edistää maan alkoholipolitiikan kehittämistä. Tavoite johti siihen, että säätiön tukemalle tutkimukselle oli ominaista monitieteisyys. Se kokosi yhteen tutkijoita, jotka edustivat lääketieteen ohella useita muita tieteenaloja, kuten sosiaalipolitiikkaa, psykologiaa, sosiologiaa ja historiaa. Säätiön vaikutus ulottui laajasti suomalaiseen sosiaalitutkimukseen muun muassa tutkimusmenetelmien monipuolistajana sekä haastattelututkimusten luotettavuuden analysoinnin, tilastollisten monimuuttujamenetelmien soveltamisen ja kvalitatiivisten havainnointimenetelmien kehittäjänä.

ATS:n keskusteluissa Allan Tiitan kanssa tuli esiin ajatus, että ATS:n historiassa on monia käänteitä, jotka olisi hyvä koota tiiviisti yhteen esimerkkinä tutkimuksen, tieteenteon, päätöksenteon ja eri intressiryhmien välisistä vaihtelevista suhteista. Taustana on säätiön toimintaympäristön perusteellinen muuttuminen vuosikymmenien mittaan: Alkoholikysymyksen tärkeys yhteiskunnallisena kysymyksenä on vähentynyt, ennen niin vahva raittiusliike on kuihtunut ja käsitykset alkoholiongelmiin vaikuttamisesta julkisen vallan toimin ovat vaihdelleet lujasta luottamuksesta vankkaan epäuskoon. Mahtava monopoli-Alko on pilkottu osiin, vaikka osittainen alkoholin vähittäismyyntimonopoli onkin säilynyt. Alkoholikysymyksen rinnalle ovat nousseet uusina, saman sukuisina kysymyksinä huumeet ja rahapelit, niihin liittyvät riippuvuusongelmat ja yhteiskunnallisen sääntelyn mahdollisuudet.  

Alkoholitutkimussäätiö syntyi vuonna 1950 vastauksena erityisen tutkimusalan erityisiin rahoitustarpeisiin. Sen jälkeen on tutkimusrahoitusjärjestelmä Suomessa muuttunut monin tavoin ja kilpailtua rahoitusta on nykyisin saatavilla monia eri väyliä, niin valtiolta kuin säätiöiltäkin. Alkoholitutkimussäätiö on jatkanut erityisrahoitusjärjestelmänä muutosten keskellä. Säätiön lähitoimintaympäristönä oli vuosikymmeniä Alko, sitten 1990-luvun puolivälistä eteenpäin Stakes ja myöhemmin THL. Tutkimusmaailma on vuosikymmenien mittaan kansainvälistynyt. ATS oli alusta alkaen tässä mukana ja rakensi verkostoa pohjoismaisten, pohjoisamerikkalaisten ja myöhemmin Maailman terveysjärjestön (WHO) kautta syntyneiden yhteyksien varaan

Aikaisempia arvioita ATS:stä

ATS:n aikaisempaa toimintaa on kuvattu muutamissa eri julkaisuissa säätiön merkkivuosien ja merkkihenkilöiden yhteydessä (esim. Allardt 1976, Bruun 1956 ). Lisäksi Leena Warsell (2012) on perusteellisesti käsitellyt ATS:n ja yhteiskuntatieteellisen alkoholitutkimuksen syntyvaiheita. Säätiön toimintaa sivutaan useaan kertaan myös Martti Häikiön (esim. Häikiö 2007, 140-145; 229-237) laatimassa Alkon historiassa. Säätiön alkuvuosikymmenien keskeisen vaikuttajan Pekka Kuusen elämää koskevassa Erkki Tuomiojan (1996) väitöskirjassa on säätiön rooli myös esillä. Kuusen roolia yhteiskunnallisessa alkoholitutkimuksessa on tarkasteltu erikseen Kettil Bruunin ja Klaus Mäkelän laatimassa artikkelissa (1977). Säätiöstä on laadittu myös muutamia englanninkielisiä katsauksia (esim. Mäkelä 1988; ks. myös Bruun ja Rosenqvist 1985). On myös joukko katsauksia säätiötä lähellä olleista Alkon tutkimusyksiköistä (Forsander 1958; Immonen 1976; Ahlström 1985; Kiianmaa 1998; Österberg 1994; Hauge 1994 ). Lisäksi on muutama varhainen katsaus alkoholitutkimuksen koko kentästä Suomessa (Waris 1960; Kuusi 1963)  

Luonteenomaista Kuuselle on luottamus tiedon voimaan, joka välistä tihentyy lähes hartaaksi tieteisuskoksi.

Miltä ATS:n toiminta on näyttänyt aikaisempien arvioitsijoiden silmin? Säätiön pitkäaikainen, mutta 1950-luvun lopulla vielä vasta aloittanut sihteeri-tutkimusjohtaja Kettil Bruun (1957) kuvasi säätiön ensimmäistä ja toista tutkimusohjelmaa niiden vaihtumiskohdassa:  

Väkijuomakysymyksen Tutkimussäätiön huhtikuussa vuonna 1951 hyväksymää ensimmäistä tutkimusohjelmaa voidaan nimittää tiedemiesten vastaukseksi alkoholipoliitikkojen hätähuudoille. Tiiviiden neuvottelujen pohjalla Säätiön piirissä kehitetty ohjelma oli suurisuuntainen käyttäytymistieteiden sovellutusyritys – yritys ratkaista päivänpolttavat alkoholipoliittiset ongelmat tieteellisin perustein.

Säätiön ensimmäisen ohjelman tutkimusten tulokset osoittivat selvästi, että väkijuomatapojen erilaisuutta ei kyetä selittämään kiinnittämällä huomio pelkästään väkijuomakäyttäytymiseen kuuluviin muuttujiin. Väkijuomatapojen vaihtelujen lainalaisuuksia voidaan saada esille vasta kun on otettu huomioon mm. yhteiskunnan ja yhteisön sosiaalinen struktuuri, yksilöitten sosiaalinen kenttä ja persoonallisuus. Väkijuomatavat ovat osa kulttuuriamme ja niiden selittäminen saa täten yleisen sosiologisen tehtävän luonteen.

Tieteeseen ja tutkimukseen perustuva yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen oli erityisesti Pekka Kuusen 1950- ja 1960-luvun ajatteluun liitetty näkemys. Kettil Bruun ja Klaus Mäkelä (1977, 169) tiivistivät sen seuraavasti: ”Luonteenomaista Kuuselle on luottamus tiedon voimaan, joka välistä tihentyy lähes hartaaksi tieteisuskoksi.” Bruun ja Mäkelä (1977, 169) siteeraavat myös Kuusen omassa väitöskirjassaan teoksestaan esittämää lausumaa: 

Olkoon tämän tutkimuksen pyrkimyksenä viitoittaa tietä kokeilevasta yhteiskuntapolitiikasta kohti kontrolloitua, kokeellista yhteiskunnan rakentamista.

Seuraava arviointipiste oli Erik Allardtin (1976) esitelmä säätiön 25-vuotisjuhlassa. Pääpaino oli säätiön toiminnan vaikutuksissa yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kentässä. Allardt kirjoitti (Allardt 1976, ss. 15 ja 16): 

1960-luvun alkupuolelle asti kaikki sosiologiaa ja sosiaalipolitiikkaa aktiivisesti harrastaneet tunsivat myös alkoholipoliittisen tutkimuksen varsin hyvin, mutta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kokonaisvolyymin kasvaessa on alkoholitutkimus yhä enemmän tullut tämän alan spesialistien asiaksi.  …  Maamme yhteiskuntatieteiden kokonaiskuvassa on mielestäni Alkoholitutkimussäätiön ja Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen toiminnassa harvinaisessa määrin kiinnitetty huomiota itse tutkimukselliseen käsityöIäistaitoon ja sen kehittämiseen.

Allardtin jälkeen seuraavan Alkoholitutkimussäätiön merkkivuosiesitelmän piti Veronica Stolte-Heiskanen (1991) säätiön täyttäessä 40 vuotta vuonna 1990. Hän kiinnitti huomiota yhteen Alkoholitutkimussäätiön toiminnassa vuoden 1969 jälkeen merkittävään piirteeseen, mahdollisuuteen jakaa monivuotisiin projekteihin niiden koko toiminta-ajalle niin sanottua tutkimussopimusrahoitusta. Tuollaista rahoitusta ei noina vuosikymmeninä ollut tutkimuskentässä useinkaan saatavilla.  Alkoholitutkimussäätiön toiminnassa erottelu varsinaisiin apurahoihin ja tutkimussopimusrahoitukseen säilyi 2000-luvulle saakka.

1950- ja 1960-luvuilla alkoholitutkimuksen tehtävänä siis oli murtaa raittiusmielinen vastarinta alkoholipolitiikan liberalisoimista vastaan.

Alkoholitutkimus Martti Häikiön teoksessa Alkon historia

Alkon historian kirjoittanut Martti Häikiö muistuttaa Alkoholitutkimussäätiön syntyvaiheesta kirjoittaessaan, että Suomessa oli ennen säätiön perustamistakin, raittiusliikkeen suuruuden ajalla, usealta vuosikymmeneltä tutkimustoimintaa, jota myös pyrittiin valjastamaan alkoholipoliittisen päätöksenteon tueksi (Häikiö 2007, 141). Keskittyminen pelkästään Alkoholitutkimussäätiön tutkimustoimintaan voisi siksi antaa Suomen alkoholitutkimuksesta aivan liian kapean kuvan. Alkoholitutkimussäätiön ulkopuolella tehtyä tutkimusta piti 1970-luvulle saakka esillä raittiusliikkeen aikakauskirja ”Alkoholikysymys” lukuisissa katsausartikkeleissa. Kaikkea Suomessa tehtyä alkoholitutkimusta koottiin 1970-luvulta vuoteen 1992 vuosittaiseksi luetteloksi Alkoholipolitiikka –lehdessä otsikolla ”Alkoholikirjallisuutta Suomessa”; kymmenen vuoden tauon jälkeen luettelo elvytettiin 2000-luvun alussa muutamaksi vuodeksi Tommi –vuosikirjoihin (viimeinen vuodelta 2005, ks. Raitasalo ym. 2005). 

Alkoholikysymyksen rinnalle ovat nousseet uusina, saman sukuisina kysymyksinä huumeet ja rahapelit, niihin liittyvät riippuvuusongelmat ja yhteiskunnallisen sääntelyn mahdollisuudet.

Historiakirjansa ”Jälkikirjoitus” –luvussa Häikiö esittää vielä lisäkysymyksen: ”Miksi luonnontieteellis-lääketieteellinen tutkimus on näkynyt sosiologista tutkimusta vähemmän?”.  Biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen taustaa ja toimintaa Alkon piirissä on selvittänyt perusteellisesti Kalervo Kiianmaa (1998).  Hän muun muassa korostaa Suomessa tehdyn biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä.  Lisäksi Kiianmaa toteaa, että tämän tutkimussuunnan toiminta-ajatuksena oli tuottaa tietoa käytettäväksi alkoholihaittojen ehkäisyssä ja hoidossa; hän myös mainitsee, että tätä kutsuttiin nimenomaan  alkoholipoliittista päätöksentekoa tukevaksi tutkimukseksi (Kiianmaa 1998). Sama päätöksenteon tukemisen ajatus koski yhteiskunta- ja taloustieteellistä tutkimusta Alkossa ja myös Alkoholitutkimussäätiön rahoittamaa tutkimusta, vaikka jälkimmäistä väljemmin. 

”Jälkikirjoitus” –luvussaan Martti Häikiö kokoaa koko alkoholitutkimuksen kenttää koskevaksi arviokseen – Klaus Mäkelältä saamaansa viestiin viitaten, mutta Alkoholitutkimussäätiötä erikseen mainitsematta – seuraavaa (Häikiö 2007, 459):

1950- ja 1960-luvuilla alkoholitutkimuksen tehtävänä siis oli murtaa raittiusmielinen vastarinta alkoholipolitiikan liberalisoimista vastaan. Vuoden 1969 jälkeen tilanne muuttui sikäli, että raittiusliikkeen mahti oli jo melkein kokonaan murrettu. Alkoholitutkimuksen uudeksi tehtäväksi tuli puolustaa rajoittavaa alkoholipolitiikkaa ja alkoholimonopolia.     

Häikiön tulkintaa voidaan haastaa: kuka antoi tuon uuden tehtävän vai antoiko kukaan? Ehkä tutkijayhteisö keksi sen osittain itse – ehkä vuoden 1969 lainmuutosten seurausten vauhdittamana. Tehtävän sisältökin olisi silloin toinen kuin Häikiön muotoilussa.  Yleisellä tasolla voidaan esimerkiksi nähdä, että tutkimukseen ja mittaamiseen perustuva yhteiskuntapolitiikka pyrki vähentämään ”moraalipolitiikan roolia” ja etsimään tavoitteita, joista oli mahdollista sopia yhteisesti.  Tähän asetelmaan sopi myös ajatus alkoholin kokonaiskulutuksen ja alkoholihaittojen välisestä yhteydestä, joka muotoutui 1970-luvulla niin sanotuksi kokonaiskulutusmalliksi (Bruun ym. 1975).  Saatavuuden sääntely kokonaiskulutukseen vaikuttavana toimintona ja kansanterveyden kohentajana oli tämän ajatusmallin olennainen osa.  Suomen tapaus tarjosi poikkeuksellisen hyvän taustan näiden ajatusten testaamiselle. Vaikka vuoden 1969 uudistus oli siirtänyt alkoholin kulutusta mietoihin juomiin, ei väkevien kulutus vähentynyt ja kokonaiskulutus ja alkoholihaitat jatkoivat kasvuaan. Tähän tarvittiin uusia ajatuksia, joita kokonaiskulutusmallin ympärille oli jo aikaisemminkin kertynyt. 

ATS: tutkimusta lähellä päätöksentekoa  

ATS:n historia tarjoaa yhden esimerkin tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön perustuvasta päätöksenteon tietopohjan rakentumisesta, ei sileänä voittokulkuna vaan voittojen ja tappioiden vaihteluna.  Aihe on edelleen ajankohtainen säätiön täyttäessä 70 vuotta, kun Suomessa on vuoden 2000 jälkeen monissa yhteyksissä korostettu päätöksenteon parempaa ankkurointia tutkittuun tietoon. Samalla on uudistettu tutkimustoiminnan organisoimista ja rahoitusta niin, että tutkimus palvelisi päätöksentekoa paremmin. Tutkimusmaailma on reagoinut näihin muutoksiin muun muassa epäilemällä, että tutkimuksen riippumattomuus voi olla vaarantumassa. Alkoholitutkimussäätiö tarjoutuu tästäkin hyväksi esimerkiksi, kun se on jatkuvasti joutunut pohtimaan omaa riippumattomuuttaan ja uskottavuuttaan lähellä päätöksentekoa, ensin Alkon ja 1990-luvun puolivälin jälkeen sosiaali- ja terveysministeriön ja sen asiantuntijalaitosten lähellä toimiessaan. 

Sosiaalinen media on muuttanut tiedotusvälineiden toimintatapoja niin, että huuhaa pääsee yhdenvertaiseen asemaan vankan ja perustellun tieteellisen osaamisen kanssa.

Samaan aikaan 2000-luvulla sähköinen tietotulva on heikentänyt laatuvarmistetun tutkitun tiedon asemaa ja antanut tilaa valeuutisille, näennäistiedolle ja perustelemattomalle, harhaanjohtavalle muka-tutkimukselle. Tämän kehityksen puki sanoiksi emerituskansleri Kari Raivio (2019, 6) kirjansa Näytön paikka esipuheessa:

Poliitikot viittaavat kintaalla tutkimustiedolle, jos se ei tue kabineteissa jo valmiiksi sovittuja ratkaisuja. Sosiaalinen media on muuttanut tiedotusvälineiden toimintatapoja niin, että huuhaa pääsee yhdenvertaiseen asemaan vankan ja perustellun tieteellisen osaamisen kanssa 

Näin ei aina ole ollut eikä näin tarvitse asioiden aina olla, kuten ATS:nkin tapaus osoittaa. Mutta samalla se osoittaa, että ajat muuttuvat ja tutkimus ja sen roolit aikojen mukana.      

Historiakatsauksen rakenne ja tavoitteet

Katsaus on luonteeltaan nimenomaan katsaus, ei perusteellinen tutkimus. Se koostuu lyhyistä luvuista, jotka vastaavat seuraaviin, jo tästä johdannosta viriäviin kysymyksiin:

* Miten säätiö pysyi toimimaan rahoittajiensa, taustaorganisaatioidensa ja yhteiskunnallisen keskustelun käänteissä ja ristiriidoissa (luvut 2 ja 3)

* Miten säätiö onnistui tutkijoiden aktivoinnissa hakijoiksi, miten rahoituspäätökset kohdistuivat hakijoille ja mitä saatiin tuotoksiksi (luvut 4 ja 5)?

* Miten säätiö toimi eri menetelmäsuuntausten edistäjänä ja miten se tasapainoili yhteiskuntatieteellisen ja biolääketieteellisen tutkimuksen välimaastossa (luvut 6 ja 7)

* Miten säätiö vaikutti tutkimusmaailman ulkopuolella: päätöksenteon taustaa ja toimenpide-ehdotuksia sekä tiedepolitiikkaa (luvut 8 ja 9) 

* Miten säätiö rakensi omia yhteistyöverkostojaan yhteiskunnallisten virtausten keskellä ja miten säätiön keskeisillä toimijoilla oli tässä tärkeä rooli (luvut 10, 11 ja 12)

Historiakatsauksen viimeisessä luvussa (luku 13) esitetään kokonaisarvio säätiön toiminnan vaikuttavuudesta eri suunnilla mukaillen Allan Tiitan suuren säätiötutkimuksen tavoitteita ja tehtäviä (Tiitta 2018, ss. 16 ja 17). Alkoholitutkimussäätiön tapauksessa ne voitaisiin muotoilla seuraavasti: Mitä ATS:n eri vaiheet kertovat Suomen tieteen ja tutkimuksen historiasta ja tutkimusrahoituksen suuntaumoisesta? Mikä on ollut ATS:n rooli tutkimuksen ja yliopisto-opetuksen tukijana sekä tiedepolitiikan vaikuttajana? Miten nämä vaiheet ja roolit näkyvät säätiön tutkimusrahoituspäätöksissä ja niiden kohdentumisessa eri aihealueille, tieteenaloille ja tutkijaryhmille? 

Katsauksen lukemista helpottaa yksinkertaistettu aikajana säätiöstä ja sen toimintaympäristöstä 70 vuoden ajalta: